Välillä on hyvä välittää

Kävelen asemalle. Tienpientareet ovat täynnä roskia. Ohi pörrää saastuttavia autoja, vaikka junat ja bussit kuljettaisivat aivan hyvin perille.

Nousen junaan. Ihmiset ryntäilevät kuin karjalauma. Toisia ei päästetä ulos ennen kuin ahtaudutaan itse ensin sisälle. Penkit vallataan niin, ettei vieruspenkeille varmasti mahdu ketään. Jos jonkun varpaille tallataan, anteeksi ei pyydellä.

Nousen junasta. Asemalaiturille on kaatunut laitapuolen kulkijan näköinen mies. Kukaan ei tarkista onko hän elossa tai miten hän voi.

Tajusin erään edellä mainitun kaltaisen junamatkan jälkeen mikä minua maailmassa ärsyttää eniten – välinpitämättömyys. Se on kaikkien niin yksilön kuin ympäröivän maailmankin ongelmien äiti. Ei välitetä toisista, ei välitetä itsestä, ei välitetä luonnosta, ei välitetä yhtään mistään.

Monet perustelevat välinpitämättömyyttään sillä, etteivät he yksin voi muuttaa asioita paremmaksi. Jokainen kuitenkin voi vaikuttaa ja olla osa muutosta parempaan. Välittää. Viedä roskan roskikseen asti, jättää välillä auton kotiin ja huomioida toisia ihmisiä pienillä arkipäivän teoilla.

Hiiimu