MATKAKERTOMUS EGYPTISTÄ

(Ja mitä se opettikaan..)

Matkustimme mieheni Mikan kanssa keväällä lunta pakoon Egyptiin. Mielessämme olivat aurinko ja lepo- ja tutustuminen paikalliseen kulttuuriin.

Jo heti koneesta laskeuduttuamme kulttuurishokki iski vastaan. Suomalaisena kun olen tottunut siisteyteen ja rauhalliseen ympäristöön, niin sitä siellä ei ollut vastassa, vaan todella likaista ja ”härdelliä!  Lentokenttä alue oli sellaista yleistä kaaosta. Opas kehotti heti olemaan todella huolellinen hygienian suhteen ja käsienpesua piti tehdä joka välissä – jota välttyisi vatsataudilta. Jo esim. paikalliset rahat olivat todella likaisia, joihin ei mielellään edes koskenut.

Bussi, jolla menimme hotelliin seisoi kaksi tuntia kentän parkkipaikalla , koska Egyptin presidentti oli tulossa kentälle, niin lähtölupaa ei tullut. Kun ihminen on herännyt neljältä aamulla, lentänyt 5h ja odotellut laukkujaan puolisen tuntia, niin kahden tunnin ylimääräinen odottaminen kuumassa bussissa ei enää naurattanut..

Vihdoin kuitenkin pääsimme aloittamaan matkamme hotellille. Mielessäni oli kauniit maisemat ja upea luonto, ja todellisuus olikin toinen. Bussin ikkunasta näkyi hiekkaa. Ja aina vain enemmän hiekkaa . Tokihan olin kuullut Egyptin olevan tuttu hiekastaan mutta konkreettisesti nähtynä, vaikutus oli hämmentävä. Ristin sen ”maailman suurimmaksi hiekkalaatikoksi.” Oman maan puita , nurmikkoa ja vihreyttä tuli heti ikävä.

Hotellialueemme oli turisteille varta vasten tehty lomakylä. Se oli todella siisti ja täynnä valkoisia taloja, istutuksia, uima-altaita ja kahviloita,  ja ranta oli upea. Ja mikä parasta sitä aurinkoa oli yli 30 asteen verran.

Matkan rasitus unohtui ja ilo lomasta alkoi.

Kävimme seuraavana iltana lähimmässä kaupungissa ,  mutta siellä se kulttuurishokki iski taasen. Jo pelkästään taksimatka oli kamala. Pelkäsimme, että se n. 30 vuotta vanha Lada hajoaa alle ja maksu olikin aikamoista tinkaamista. Siellä on vallalla lievästi ”huijaamis- tapa” eli jos ei ole tarkkana, maksaa varmasti liikaa kaikesta. Kaupungissa oli taasen todella likaista ja missään ei saanut olla rauhassa. Paikalliset kauppiaat repivät kädestä puoliväkisin kaupoille ja esittelivät tuotteitaan. Ystävällisesti sanottuna ”emme halua ostaa mitään”, ei tehonnut ,  vaan oli pakko olla hieman töykeä, jotta pääsi edes kävelemään kadulla. Jatkuva perään huutelu ja  puoliväkisin tapahtuva tavaran tyrkytys oli rasittavaa. Ja kulkukoirat ja kissat  kadulla oli erittäin sydäntäsärkeviä.

Emme saaneet ostetuksi mitään ja palasimme hotellialueelle, jossa sitten vierähtikin koko viikko. Kaupunkiin ei enää tehnyt mieli ja hotellialueella oli kaikki tarvittava siistimmässä paketissa. Makasimme altaalla, kävimme veneretkellä, yöuinnilla ja vain nautimme olostamme. Lomasta tuli oikein ihana!!

Viimeisenä päivänä Mikaan iski se paljon peloteltu vatsatauti. Ja niin rajua en ollut kuvitellut olevankaan. Kuume nousi hänellä 40 asteeseen ja oksentelu ja ripuli oli samanaikaista ja voimakasta. Siinä vaiheessa, kun hän ei enää päässyt edes vessan lattialta ylös (joka lainehti oksennuksessa) kutsuin hotellin lääkärin huoneeseen. Onneksi hän tuli nopeasti, mukanaan kaksi avustajaa – ja heistä kukaan ei puhunut kunnolla englantia. Kommunikointi oli todella vaikeaa, mutta jotenkin sain selväksi, että koneemme suomeen lähtee aamulla klo 9.00 ja mieheni ei siinä kunnossa pääsisi matkustamaan. Tämä oli myös lääkärin ”tuomio” asiasta. Suunnilleen siinä vaiheessa tuli itku ja koskaan aikaisemmin ei ole tullut matkalla äitiä ikävä. Soitin hänelle, ettemme pahimmassa tapauksessa pääse kotiin ja seuraava lento suomeen tulee vasta viikon päästä. Meidän tulisi siis ottaa sekä uusi huone , että uusi lento ja lisäkustannukset ovat huomattavia.

Mika oli todella surkeassa kunnossa ja minä lähes hysteerinen, sillä ajatus jäädä sinne viikoksi kipeän miehen kanssa oli kamala.

Lopuksi lääkäri keksi , antaa meille jotain lääkettä tiputuksena suoraan suoneen. Hän toivoi, että Mikan tauti lievenisi ja minun alkava tartunta samaan tautiin hidastuisi. Tässä vaiheessa osasin taas arvostaa Suomalaista terveydenhuoltoa ja hygienisyyttä , sillä makaaminen tippaletkuissa, oksennuksen ja ripulin täyttämässä hotellin huoneessa, ilman ettei edes neulan kohdalta ihoa  pudistettu ,oli hirveää!!! Lääkäri jätti meidät yöksi ”letkuihin” ja yö oli yksi hirveimmistä mitä kuvitella saattaa. Aamulla hän tuli takaisin, poisti tipat ja antoi lentoluvan. Mika oli paremmassa voinnissa, vaikka edelleen todella huonona, ja jouduimme lentokentällä taistelemaan saadaksemme koneesta uudet paikat vessan vierestä.

Vihdoin pääsimme kotiin ja noin tunnin kuluttua siitä minä sairastuin yhtä rajusti.

Ja luonnollisesti jouduimme Suomessakin lääkäriin ja molemmat viikon sairaslomalle.

Tarinan opetus on siis se, että ajattelu mallin ”eihän minulle mitään voi sattua” voi heittää roskakoppaan. Vaikka matkustaessa olisi miten varovainen, juuri minuunkin voi iskeä sairaus, voi joutua vaikkapa ryöstetyksi ja matkatavarat kadota, tai mitä tahansa. Ensisijainen asia matkalle lähdettäessä on huolehtia, että vakuutukset ovat kunnossa!! Egyptin tohtorin lääkkeet ja hoitokulut maksoivat enemmän kuin koko matkamme!!!  Samoin Suomessa lääkkeemme ja lääkärimme maksoivat tietysti. Ja jos emme olisi päässeet maasta pois, lisämaksut olisivat olleet paljon enemmän.

Nyt onneksi saimme vakuutuksesta rahat takaisin.

Toinen asia, mikä kannattaa huomioida , ettei tule maa/kohde pettymyksiä on ottaa kunnolla selvää tulevasta maasta, esim. netin kautta. Matkaoppaista voi hyvinkin saada väärän kuvan. Itselleni jäi koko reissusta olo, etten lähde  ikinä uudestaan Egyptiin.  Sairastumisellehan ei voinut mitään, mutta jos olisin opiskellut hieman etukäteen maasta , olisi ne kulttuurishokit olleet varmasti pienempiä.

 Kirjoittanut: Tanja Tarkiainen