KATTI PUUSSA

Jokainen on varmasti nähnyt elokuvan tai lukenut Aku Ankan, jossa kissa kiipeää puuhun, eikä uskallakaan tulla alas. Olin pitänyt tapauksia täysinä vitseinä ja satuina – kyllähän kissan pitäisi osata tulla alas jos se kerran osaa mennä ylöskin. Sain kuitenkin todistaa tällaisten tapauksien olevan täysin mahdollisia myös oikeassa elämässä.

Kissaneiti Mervi (nimi muutettu) päätti eräänä räntäisenä kevätaamuna livahtaa ulos. Kas vain, se sisäkissana säikähti kovasti ulkomaailman vaaroja ja kiipesi puuhun turvaan. Siellä se istui. Kun sitä yritettiin kutsua alas, se kiipesi vain ylemmäs. Latvaan asti.

Päätettiin odottaa suosiolla jonkin aikaa kuvitellen, että Mervi osaisi piakkoin laskeutua itsenäisesti alas. Se kuitenkin pysyi vielä puolen päivän odottelunkin jälkeen korkeuksissa.

Tikapuilla sitä olisi ollut turhaa yrittää hakea, puu kun oli kovin korkea ja latvasta erittäin hutera. Kiipeämistä yritettiin, mutta heikoin tuloksin. Vaikka kipuaja pääsi niin ylös kuin ihminen voi päästä katkaisematta puuta, kissa vain painautui yläoksiin kiinni, eikä sillä ollut aikomustakaan tulla pelastajan luo. Edes ravistelu ei saanut sitä laskeutumaan.

Päätettiin soittaa hätäkeskukseen. Sieltä neuvottiin kissan tulevan kyllä itse alas tullessaan nälkäiseksi - JOS se ei tulisi ajan kanssa, sitä voitaisiin tulla hakemaan. Odotettiinkin yön yli. Aamu koitti – ja kissa oli edelleen puussa.

Hätäkeskuksessa rauhoiteltiin seuraavanakin päivänä kissan laskeutuvan kyllä. Mutta se vain nökötti korkeuksissa. Toisena iltana tilanne alkoi jo tuntua hieman epätoivoiselta.

Lopulta paikalle hälytettiin palokunta, kun Mervi oli kököttänyt korkeuksissa 2 vuorokautta. Urheat palomiehet saapuivat kahdella autolla ja saivat lopulta märän ja nälkäisen katin alas nostokurjen avulla. Mervi oli pirteä ja energinen ja haisteli paikkoja heti päästyään kotiin, ilmeisesti se oli nukkunut puussa hyvin.

Laura