Fallkullan kotieläintila

Fallkullan kotieläintila perustettiin 1989 ja on siis ollut toiminnassa 17 vuotta. Fallkulla sijaitsee Helsingin Tapanilassa, kävelymatkan päässä juna-asemalta.

Oma kokemus Fallkullasta on pelkästään positiivinen. Olin 9.luokan TET-jakson (työharjoittelu 2vko) töissä kyseisessä paikassa.

Miten sitten pääsin Fallkullaan töihin? Yksinkertaisesti ottamalla puhelimen käteen ja soittamalla. Selitin asian: ”Pitäisi saada kahdeksi viikoksi harjoittelupaikka (palkaton) ja ala kiinnostaa.” Lopulta siinä sitten kävi niin, että sain paikan ja muutaman viikon päästä olikin jo ensimmäinen työpäivä.

Pääsääntöisesti aamut alkoivat noin kahdeksan aikaan jolloin eläinten ruokinta ja ulospäästö oli ensimmäinen työtehtävä. Minun aikanani eläimistöön kuului kaneja (uusia poikasia oli juuri vähän aikaa sitten syntynyt), kanoja, tipuja ja kukko, ankkoja, yksi hevonen ja kaksi ponia (tumma suomenhevonen Riku, risteytysponi Silver ja shetlanninponi Laku-Pekka), vuohia (myös monia pikku kilejä), lampaita karitsoineen, 4 lapinlehmää sekä suuri emakko Britney ”pikkupossuineen”.

Aamuisin lehmät, vuohet, hepat ja lampaat vietiin laitumelle, jossa ne saivat kokopäivän laiduntaa. Kanat, ankat ja joskus myös puput päästettiin ulkotarhaan sekä Britney omaan sikatarhaansa. Eläinten ollessa ulkona minä ja muut työntekijät siivosimme eläinten häkit: vanhat

purut ja heinät pois ja uutta tilalle. Vuohien ja lampaiden kohdalle oli tosin poikkeus, niiden pahnoja ei vaihdeta kuin hyvin harvoin, sillä ne luovat jonkin näköisen lämpöpatjan. Vedet vaihdettiin sekä ulkotarhoihin että sisäkarsinoihin.

Työ oli hyvinkin fyysistä ja illalla oli ihan naatti, kun kahden junamatkan ja pyörämatkan jälkeen pääsi omaan sänkyyn nukkumaan.

Siivoustöiden lisäksi työnkuvaani kuului myös nuorten kanssa työskentely, sillä iltaisin on Fallkulla auki nuorille. He saavat kokeilla millaista olisi työskennellä maatilalla: navettatöissä, eläinten hoidossa, puutarhatöissä sekä muissa kädentaitoa vaativissa tehtävissä.

Eikä minunkaan työni pelkästään karsinoiden siivousta ja eläinten ruokintaa ollut, välillä sai mennä ratsastamaan tai vain rapsuttelemaan eläimiä. Toisinaan taas saattoi kokonainen päivä kulua tupakantumppeja keräillen. Sain mielestäni hyvinkin kokonaisvaltaisen kuvan maatilanemännän- isännän hommista kahden viikon aikana.

Ja täytyy myöntää että kanssatyöntekijöitä ja ennen kaikkea elukoita tuli kova ikävä kun työntäyteinen kaksi viikkoa oli ohi. Pääsehän sinne onneksi käymään aina kun haluaa.

Lisää tietoa löytyy Fallkullan kotisivuilta

http://nuoriso.hel.fi/fallkulla

Sanna