ARMEIJA
Täällä Jeesin toimittaja muistelee palvelusaikaansa Suomen puolustusvoimissa. Jutut kulkevat käsi kädessä I/08 saapumiserän palvelusajan kanssa ja käyvät läpi tyypillisen 180-päiväisen asepalveluksen. Huomioitavaa on kuitenkin se, että palveluksen yksityiskohdan vaihtelevat ja ovat kiinni mm. aselajista ja palveluspaikasta.
Peruskoulutuskausi (P-kausi) on kaikille varusmiehille sama, jonka aikana opetellaan sotilaan perustaidot, kuten taistelutoiminta. Peruskoulutuskauden jälkeen seuraa erikoiskoulutuskausi (E-kausi), jossa erikoistutaan johonkin tiettyyn sodankäynnin osa-alueeseen, kuten viestimiehiksi tai panssarivaunun miehistöksi. Joukkokoulutuskausi (J-kausi) on sotilaan viimeinen koulutuskausi, jossa opitut taidot laitetaan koetukselle yhteistyössä muiden sodankäynnin osa-alueiden kanssa.
Kirjoituksia pääset lukemaan täältä:
Intin kaksi ensimmäistä viikkoa tuoreessa muistissa
Sotilasvala ja tyypillinen peruskoulutuskauden päiväohjelma
Kylmää ja kosteutta Sotilaan leirillä
Oma kulta minne ikinä meneekin
Paloja palveluksesta
Lopun alku
Vilkaise myös muutamaa Jeesin Extra-linkkiä:
Aamukampa
Inttikaverit
Suomen puolustusvoimat
Otteita kirjoituksista:
...Ja niin se koitti, paljon puhuttu ja pelätty ensimmäinen aamu! Ylös kuudelta aamulla, hygieniavälineet nopeasti kaapista esiin, shortsit jalkaan, T-paita päälle, tossut jalkaan. Ja vauhdilla! Järjestyksessä siirryttiin hygieniatilaan, ensikädessä vessaan, hampaat harjattiin pikavauhtia ja järjestyksessä takaisin tupiin. Koko toimenpiteeseen heräämisestä lähtien kului kolme – neljä minuuttia. Kyseessä on ”Järjestetty aamutoimi”, josta luovutaan alokaskauden jälkeen. Petasimme petimme ja valmistauduimme aamupalalle lähtöön. Siitä se lähti!
... Emme osanneet vielä aavistaakkaan, mitä jatkossa tulisi. Leirit olisivat niin pitkiä, että ajan- ja paikan taju hämärtyy. Elämästä muodostuisi neljän tunnin sykli joka noudattaa joukkueenjohtajan matemaattisesti tehtyä vartiovuorokaavaketta. Vaatteet alkavat haista niin pahalle, ettei sitä edes huomaa. Lian tuntisi päällänsä ja näkisi taistelutoverin nassulta. Väsyttäisi niin että saattaisi torkahtaa seisaalleen. Ruokahalu katoaisi janon kasvatessa. Raja ihmisen ja eläimen välillä alkaisi hämärtyä. Riukupaskasta tulisi normaalia elämää.
...Aseen laukaiseminen on taas asia erikseen. Muutaman sekunnin ajan haetaan tähtäimiin kohde, pidätetään hengitystä, vedetään rauhallisesti mutta nopeasti liipasimesta ja pidetään rynkkyä paikoillaan rekyylin iskiessä. Helppoa kun perunoiden keitto, vai mitä?
...Tieto siitä, että sotilaskodin antimet lihottavat varusmiehiä, ei ole aivan tuulesta temmmattu. Sitä ei kuitenkaan voi ymmärtää, ellei ole ollut siellä: päiväohjelma raskaimmillaan, kuten monen kilometrin vaellukset täydessä varustuksessa, jaksaa vetää läpi mielessään ajatus siitä, että illalla pääsee vetämään sen triplamunkin kahvilla ja limulla. Kun vielä valtion tarjoama ruoka ei ole aina parasta, tehdään päivän ravintovalinta aksellilla pizza – kebab.
... Vahva yhteenkuuluvuuden tunne on sellainen, joka nousee välittömästi mieleen inttikuvioissa päällimmäisiksi: kaikki tasa-arvoisia, kaikki tekevät osansa suuremman hyvän saavuttamiseksi. Ja missä muualla pääsee käyttelemään sellaisia vehkeitä ja laitteita: enää koskaan ei ammuta erilaisilla aseilla eikä käsitellä asioita, jotka maksavat yhtä paljon kuin omakotitalo.
|
|