Keikka - Kagrra, 18.8.08 Tavastialla

Tavastian ovet aukesivat kello kuuden jälkeen illalla ja pääsivät innokkaat Kagrra-fanit sisään, itse tulin paikalle juuri noihin aikoihin koska en jaksanut tulla jonottamaan sateiseen Helsinkiin. Paikalla ei muutenkaan ollut paljon ihmisiä, joka ei sinänsä ollut yllätys. Kagrra, ei ole niitä tunnetuimpia japanilaisia bändejä, ei edes tunnetuimpia angura kei -bändejä Suomessa. Jonottamassa oli kuitenkin ehkä 100 ihmistä, joka tuli minulle yllätyksenä. Tavastialle päästyäni ryntäsin narikan jälkeen hamstraamaan fanikamoja, koska olin kuullut kiertueella myytävistä viuhkoista, jonka ehdottomasti halusin huoneeni seinälle. Onnekseni niitä oli vielä jäljellä, kuten muutakin oheistavaraa. Ostin itselleni kiertuepaidan, viuhkan sekä julisteen, johon voisin ottaa nimikirjoitukset keikan jälkeen. Salissa oli jo paljon ihmisiä lavan edessä ryysimässä, mutta yleisesti ottaen yleisö käyttäytyi mukavasti. Ei tönimistä, etuilua, kyynärpäätekniikkaa tai hysteeristä päälle pomppimista kuten esimerkiksi Miyavin keikalla. Salissa oli hyvin tilaa, joten minä ja keikkaseuranani ollut Takku päätimme pysytellä noin puolessa välissä salia, jossa oli väljää. Näimme lavalle kuitenkin hyvin. Odottelimme bändin lavalle tuloa ehkä 45 minuuttia, taustalla soi uuden Core -albumin biisit, joita lauleskelimme mukana ja mietimme mitä biisejä Kagrra, tulisi soittamaan. Kello oli varmaankin puoli kahdeksan kun valot pimenivät ja musiikki hiljeni. Yleisö oli jo taputtanut ja huutanut bändiä lavalle, mutta nyt iloinen kiljunta ja taputus valtasi salin. Minun, ja varmaan kaikkien muidenkin yllätykseksi solisti Isshi oli pukeutunut kimonoon, vaikka Kagrra,n tiedetään tiputtaneen visuaalisen imagonsa viime vuosina. Keikan avasi energinen Kotodama. Poppaava Shigatsu Tsuitachi innosti yleisön tanssimaan ja heiluttamaan viuhkojansa samaan tahtiin kuin Isshi omaansa lavalla. Bändi todellakin otti yleisön haltuunsa heti alussa. Yllättävää oli kuinka taitaviksi ja karismaattisiksi esiityjiksi japanilaiset muusikot osoittautuivat. Pikkuhiljaa keikan aikana huomasin miten vaikeaksi hyppiminen, mukana laulaminen sekä käsien heiluttaminen viuhkan liikkeiden tahtiin oli, joten tyydyin tekemään kaikkia sekaisin ja vuoronperään. Bändi heilutteli lavalla myös kiertuepyyhkeitä, joita ei ollut myynnissä Tavastialla ollenkaan. Parin ensimmäisen biisin jälkeen Isshi kaivoi jostain esiin ison paperilapun, josta alkoi lukea suomeksi tervehdyksiä, ja yleisö oli hiljaa! Suurkiitos tästä, jopa erotin mitä sanottiin kun yleisö ei kiljunut turhia. Tunnelma oli todella rento, yleisö nauroi ja Isshi hymyili lavalla takellellessaan suomenkielisten lauseiden kanssa. Olin suorastaan tukehtua siihen ylitsepursuavaan söpöyteen joka lavalta säteili. Keikalla kuultiin paljon Euroopassa julkaistun Coren biisejä, kuten GUILTY, Sai, Yukikoiuta, Bokyaku no Hate no Kogoeta kodoku, sekä myös uusi single, Uzu! Kaikki biisit kuullostivat erittäin upeilta, saundit oli houdettu hyvin keikalla, eikä musiikki kuullostanut korvissa mössöiseltä. Leukani varmasti loksahti useasti lattiaan asti, koska en ollut ennen tajunnut kuinka monipuolinen ja energinen bändi Kagrra, on; eniten minua kuitenkin yllätti Isshin äänen laajuus. Korkeista äänistä matalaan asti, se kuullosti upealta.Koko yleisö näytti tuntevan keikalla soitetun Utakatan, sillä yhteislaulu raikui hienosti Tavastialla. Urei piristi erityisesti minun päivääni. Encoreista on erittäin hämärä muistikuva, kuten muutenkin koko keikasta; se tuntui menevän niin nopeasti!Nimikirjoitustilaisuus alkoi keikan jälkeen, jolloin ihmiset ryysivät jonottamaan. Kun bändi saapui paikalle valtava kiljunta täytti aulan. Itse olin Takun kanssa jonon perukoilla, koska olin hakenut narikasta tavarani, joiden joukossa oli mm. Coreni, jonka kanteen halusin nimikirjoitukset. Jonotus tuntui epätodelliselta, mutta vielä epätodellisempaa oli päästä lähelle bändiä. Täysin absurdiksi kaikki muuttui siinä vaiheessa kun Izumi rustasi nimensä Coren kanteen ja kättelin häntä. Kumarsin syvään ja mumisin täysin shokissa "doumo arigatou gozaimasu" ja siirryin eteenpäin. Sama Shinin, Naon, Isshin ja Akiyan kohdalla. Akiya piirsi pienen hymynaaman nimensä viereen. Jokainen heistä oli erittäin ystävällinen, kätteli ja hymyili kauniisti. Eihän siinä voinut mitään muuta kuin fiilistellä sitä hetkeä kun oli iho vasten ihoa ja kiitellä vuolaasti.Tavastian ulkopuolella jalat tärisivät ja poskilihakset olivat jännittyneet kramppiin asti. Toivottavasti tulevat pian takaisin.

-Kristina Neo