Festarit - Tuska Open Air 26-29.6.08 Kaisaniemi, HKI

Viikonloppu meni taas Kaisaniemessä Tuskailemassa, ja hyvin sujui. Line-up oli tänä vuonna aivan mieletön, samaan vanhempia uranuurtajia: Slayer, Kreator, Carcass, Morbid Angel, uudempia isoja nimiä malliin Behemoth sekä Killswitch Engage. Kotimaisia bändejä oli moneen makuun, Sonata Arctican powermetallista Stam1nan progressiiviseen thrashmättöön. Bläkkisörinä-puolta edusti Dimmu Borgir, ja goottilegenda Fields of the Nephilimkin esiintyi päälavalla.

Ennen varsinaisen Tuskan alkamista perjantaina, oli Kaisaniemeä lämmittänyt jo torstain Tuska Pre-partyssa Nightwish, Epica sekä Amorphis. Tunnelmat olivat kuulemma olleet hyvät, itse en ollut paikalla, vaikka Epica olisikin ollut mielenkiintoinen nähdä - budjettipuoli ei vain antanut periksi.Perjantaina saapuessani festivaalialueelle oli Tuska jo hyvin käynnissä. Tarkoituksenani oli katsastaa Stam1na Sue-lavalla, ja suunnistin sinne etsimään itselleni hyvää paikkaa. Olin vasemmassa reunassa hieman pitistä poispäin, koska en halunnut runnoutua kuten Finnish Metal Expossa. Stam1nan pojat vetivät jälleen tajuttoman hyvin, ja kyllä näkyi että olivat enemmän omillaan Tuskan ympäristössä kuin Myötätuulirockin rock-kansan edessä. Tuskan yleisö oli ihan mieletön. Pitin sai pyörimään vanhemmat biisit kuten Sananen Lihasta ja Merestä Maalle, sekä sinkkubiisit Likainen Parketti ja Lääke. Ehdottomasti koko viikonlopun parasta antia, kiitos vain äijille! Heti Stam1nan jälkeen alkoikin jo Carcassrutata päälavalla, ja sain paikan reunasta toisesta rivistä. Siitä oli ihan mukava tarkastella vanhemman sukupolven soittoa, ja hyvinhän se meni. Suhtautuminen suomalaisiin faneihin oli mukava, veti nokkamiehen kommentti hymynkin naamalle: "I don´t know why they still keep saying Detroit rock city. HELSINKI ROCK CITY!" Ja heti kuului takarivistä suomalaisen hevimiehen huuto: "Älä pilikkaa Kissuja!"Lauantaina Fields of the Nephilim tuli nähtyä toisesta rivistä. Vaikka bändi poikkesikin festarin line-upista sekä taustaltaan että lavaesiintymiseltään, oli keikka musiikillisesti erittäin hyvä, joskin hieman vaisu. Päivän pääesiintyjiä, Kreatoria ja Morbid Angelia katsomaan tulleille faneille ei Nepparit varmaankaan iskenyt paljon, kuulin takaani kokoajan negatiivisia kommentteja. Vaikka en fani olekaan, yhdyn silti kommenttiin että Nepparit on todella upea kokemus livenä, vaikka ehkä onkin laiska esiintymään verrattuna muihin Tuskan bändeihin. Yleisö oli kohtalaisen hiljainen, mikä oli odotettavissa; goottiyleisö ei ole tunnettu moshaamisestaan. Setin paras yllätys oli henk. koht favoriittini Xiberia uusimmalta Mourning Sun -albumilta. Kreator keräsi paljon yleisöä, eikä ihmekään; saksalainen trash-legenda on jo pitkän ajan uranuurtaja ja veti keikan moitteettomasti ikäänsä nähden. Sunnuntaina menin aikaisin Sonata Arcticaa katsomaan, koska halusin saada itselleni hyvän paikan. Epäilykseni osoittautuivat todeksi, sillä mellakka-aidan eteen oli kerääntynyt kymmenittäin kovan luokan pittaajia, joska odottivat päivän pääesiintyjää, Slayeriä. Sain silti paikan ensimmäisestä rivistä, josta oli mukava katsella Sonata Arctican pyrotekniikoita. Onneksi hiukseni eivät kuitenkaan syttyneet tuleen kun sain kipinöitä päähäni, ja tiedettävästi lakka+tuli ei ole hyvä yhdistelmä. Mitä nytt vähän latvat kärähtivät. Yleisössä oli pajon Sonata Arctican faneja, mutta ainakin 20% odotti Slayeriä, joten hiljaista päänheilutteluakin oli havaittavissa. Sonatan setissä tuli paljon biisejä vuoden takaiselta Unia-albumilta, kuten keikan avausbiisi In Black and White. Lopuksi kuultiin jo perinteeksi muodostuneet Häkkiperkele [Cage], Vodka sekä Nukkumatti. Sonata Arctican jälkeen hilautuin eturivistä hikisenä ja ääni käheytyneenä gootti.netin mittiin vegekojun eteen, missä tapasin Ninnin, Chrystalisin, eyrien sekä muita foorumilaisia. Hengailimme keskenämme hieman yli tunnin verran, seuraten samalla mieletöntä väkiryntäystä lavalle Slayriä odottamaan. Slayer todellakin orjuutti, heti aloitusbiisit uudelta Christ Illusion -platalta saivat pitin käyntiin. Tyydyin itse pysyttelemään taka-allalla ja moshailemaan hillitysti rock-poliisi -tyylillä, vaikka Eyes of the Insane saikin puntin vipattamaan kunnolla. Lopuksi yleisö sai mättöä mahantäydeltä, sillä setin kruunasivat South of Heaven, Raining Blood tekoverisateineen sekä Angel of Death. Kello oli yhdeksän illalla kun alue viimeinkin hiljeni ja iloiset sekä veriset metallifanit alkoivat raahautua ulos alueelta. Seuraavaa vuotta odotellessa..

-Kristina Neo