Iron Maiden: A Matter Of Life And Death (EMI Records Ltd 2006)
Tätä levyä on varmasti maailmalla odoteltu tietyissä piireissä hartaasti. Kovan luokan Iron Maiden –fanilla on saattanut aika tuntua jo tuskallisenkin pitkältä edellisen, kolme vuotta sitten ilmestyneen, Dance Of Death –albumin jäljiltä. Allekirjoittaneelle Iron Maiden on kuitenkin melko uusi tuttavuus. Toki olen ollut yhteen olemassa olosta tietoinen jo vuosikymmeniä, mutta tämä nyt julkaistu tuotos on itselleni ensimmäinen, jota olen itsekin odottamalla odottanut. Sen vartoomisen aikana olen kuitenkin ehtinyt mukavasti tutustumaan orkesterin aikaisempaan tuotantoon.
Sitten asiaan. Aloitusraita Different World napsahtaa heti napakymppiin. Iron Maidenilla on viimeisimmillä levyillään ollut tapana laittaa heti alkuun pari vähän rivakampaa ja mieleen jäävää rallia. Niin myös tällä kertaa. Different Worldin melodia jää heti pyörimään aivojen sokkeloihin ja sanoituskin on kohdallaan. Iron Maiden suosii nykyään kuolemaa levyjen nimissään, mutta tässä biisissä Bruce Dickinson pyytää kuuntelijoita suvaitsevaisesti antamaan arvoa elämän yksinkertaisille asioille. Loistavuutta.
These Colours Don’t Run jatkaa aloitusraidan rivakkuudella. Jos kohta alku lupailee hyvinkin rauhallista otetta. Mutta näinhän Iron Maiden nykyään tapaa kappaleensa järjestellä. These Colours Don’t Runia voi hyvin kuvitella yhdeksi huippuhetkeksi tulevilla keikoilla ja varmasti Iso-Britannian liput liehuu sen aikana. Sinänsä sanomansa puolesta kappale ei välttämättä viittaa pelkästään Englantiin ja jollain tapaa jää arvoitukseksi se onko laulu sotaa vastaan vai jopa jollain tapaa erilaiset sotatoimet hyväksyvä kannanotto. Jokainen päättäköön itse, mutta jylhästi raikaava raita joka tapauksessa on kyseessä.
Kolmas laulu Brighter Than A Thousand Suns onkin jo kestoltaan pitempi, mutta rankasti tajuntaan jyrähtävät kitaravallit saavat homman vielä pysymään kasassa. Ei nouse kahden ensimmäisen raidan tasolle, mutta sopii kuitenkin melko hyvin niiden jatkeeksi. The Pilgrim onkin taas sitten vähän kevyempi ralli ja luo tunnelmaa tulevaa varten. Albumin viides raita The Longest Day on nimittäin yksi levyn helmistä. Useista erilaisista melodioista luontevasti kasaan räätälöity biisi saa kruununsa loppuosan kitaroinnista. The Longest Day on yksinkertaisesti biisi johon ei kyllästy.
Bruce Dickinsonin helposti tunnistettava lauluääni sopii mainiosti myös seuraavaan tekeleeseen. Out Of The Shadows on vielä aivan kelpo ralli, mutta ei tarjoa sen ihmeempää. Sitten ote alkaakin jo lipsumaan. Jos Iron Maidenin biisitkin helposti venyvät turhan pitkiksi, on tällä kertaa käynyt niin myös niiden nimissä. Jokseenkin ihmetystä herättävästi albumin ensimmäiseksi singleksi valittu The Reincarnation Of Benjamin Breeg kärsii melko pahoista käynnistysvaikeuksista. Loppua kohden kitarat saavat kuitenkin ylivallan ja hyvä niin. Hivenen junnaavaa homma rupeaa kuitenkin jo olemaan.
Levyn kolme viimeistä biisiä voisikin jo niputta yhteen yhdellä lauseella. Niistä ei nimittäin sitten millään saa mitään irti vaikka kuinka monta kertaa yrittäisi kuunnella putkeen. For The Greater Good Of Godissa kitarasoolot yrittävät kuitenkin pelastaa tilanteen osittain siinä onnistuenkin. Iron Maiden on jostain nyt antanut itselleen ymmärtää, että kuulijat haluavat nauttia useammasta yli yhdeksän minuuttisesta eepoksesta levyn lopussa. Joku ehkä haluaa, minä en. Varsinkaan kun biiseissä ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Anyway, kyllä tältä levyltä varmasti jokaiselle fanille jotain löytyy. Se, että saako Iron Maiden tällä levyllään uusia ystäviä, onkin jo toinen asia. Mutta fanipohjaahan Iron Maidenilla on jo ennestään, se tuskin näitä musikantteja mietityttää. Ja yksi Iron Maidenin ehdottomia vahvuuksia onkin se, että nämä kaverit tekevät mitä haluavat. Monet muut tekevät mitä osaavat. Mitään täysin järjetöntä vetoa ei tältäkään levyltä löydy, vaikka levyn loppu saakin kuulijan kyllästymään. Ne aikaisemmin mainitsemani huippuhetket ovatkin sitten loistavuudessaan ehdotonta eliittiä ja varmasti tulevia Iron Maiden klassikkoja niiden lukuisten, aikaisemmin jo klassikoiksi hioutuneiden, Iron maiden -biisien alati kasvavassa joukossa.
Rock Ness